Pitkään jatkuneista perinteistä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle puhutaan usein katkeamattomana ketjuna. Tällä vuosikymmenellä useiden instituutioiden ja yhdistysten viettäessä tasavuosiaan esiin nousee toiminnan jatkuvuus ja katkeamattomuus. Pitäisikö puhua katkaisemattomuudesta? Jatkuvuuden varmistaa ainoastaan se, että on aktiivisia tekijöitä, jotka näkevät toiminnan tarkoituksenmukaiseksi ja jatkamisen arvoiseksi. Tämä edellyttää riittävän selkeän ydintehtävän, olemassaolon perusteen, tunnistamista sekä kykyä tunnistaa toimintaympäristön muutokset sekä sen asettamat vaatimukset.
Pelkästään toimintaympäristön muutosten mukaan vapaasti heiluva ketju katkeaa aikanaan, koska uusien lenkkien kiinnittäminen vanhan jatkoksi muodostuu liian vaikeaksi. Parhaaseen tulokseen ketjun jatkamisessa varmaankin päästään, jos tekijät tuntevat ketjun aiemman rakenteen ja tekotavat sekä omaavat selkeän käsityksen, miten tulisi jatkaa seuraavien lenkkien kohdalla. Keskeistä on kuitenkin ymmärtää, miksi ketju on olemassa ja mihin sitä tarvitaan.
Historian tuntemus
Suomalaisten itsenäisyysajatus ja kansallistunne on aina liittynyt vahvasti historiaan. Yhteiset kertomukset Porvoon valtiopäivistä aina hyvinvointivaltion luomiseen ovat samalla sisältäneet ajatuksen jatkuvasti kehittyvästä ja eteenpäin menevästä yhteiskunnasta. Kulunut vuosikymmen on ainakin nuorempien sukupolvien mielessä ensimmäistä kertaa haastanut jatkuvan kehityksen ajatuksen. Suurvaltojen väliset jännitteet kasvavat, metsät palavat, taudit riivaavat, talous heittelehtii ja länsimaissa odotettu elinikäkään ei välttämättä enää nouse. Silti pääosa meistä on valmiita käyttämään omaa aikaansa vapaaehtoisesti jonkin yhteisen hyvän edistämiseen samalla uskoen kestäviin tuloksiin.
Historian tuntemus auttaa osaltaan jaksamaan vaikeampinakin hetkinä. Kun omat tilapäiset tai vähän pysyvämmätkin vaikeudet kykenee suhteuttamaan aiempien sukupolvien kokemiin haasteisiin, joita vielä silloin kutsuttiin ongelmiksi tai vitsauksiksi, saavat arjen tapahtumat uuden perspektiivin. Toivottavasti suomalaisten korkea koulutustaso varmistaa historian tuntemuksen ja parhaassa tapauksessa ymmärryksen myös tulevaisuudessa huolimatta koulutusjärjestelmämme uudistuksista.
Yhdistysten osalta koronan hiljentämään arkeen saattaakin löytyä eräs varsin paperin makuinen vinkki. Jos tasavuodet lähestyvät tai edellisestä historiateoksesta on jo aikaa, niin nyt saattaa olla aika kahlata läpi ja paketoida houkuttelevaan pakkaukseen menneet vuosikymmenet. Monessa yhdistyksessä historia painettiin kansiin 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa, mutta kuluneen vuosituhannen tapahtumat ja tekijät ovat vielä jääneet odottamaan muistiin merkitsijäänsä. Huolellisesti, mutta samalla houkuttelevasti laadituista muistelmista on iso apu myös tuleville ketjun lenkeille, jotka jatkavat toimintaa eteenpäin ja tuskailevat samankaltaisissa tilanteissa tulevina vuosikymmeninä. Ketjua on helpompi jatkaa, kun tietää miten ja mistä materiaalista aiemmat lenkit on taottu.
Murtokohdan havaitseminen
Jottemme jäisi tälläkään pelkäksi ajopuuksi maailman tapahtumien pyörteissä on tärkeää tunnistaa murroskohta tai sotilastermein murtokohta. Hyökkäyksessä murtokohtaan keskitetään riittävä voima tavoitteeseen pääsemiseksi. Samoin on toimittava nyt koronavuosina, jotka voivat olla monen yhdistyksen ja yksilön murtokohta. Pandemian johdosta perinteiset toimintamuodot ovat tauolla jo toista vuotta ja uusia jäseniä mukaan toimintaa on haastavaa houkutella. Harvassa yhdistyksessä myöskään hallituksen jäsenet tai muut vastuunkantajat ovat nuorentuneet korona-aikana.
Onnistuneen läpimurron keskeinen elementti on tulivalmistelu. Hyvät valmistelut, aikautus ja yhteistoiminta ratkaisevat menestyksen. Nyt on oikea hetki pohtia miten, koska ja millä joukoilla hyökkäys käynnistetään ja viedään välitavoitteeseen sekä siitä eteenpäin. Ennen mahdollista rintamavastuun vaihtoa on myös varmistettava, että kokeneemman joukon tiedot ja osaaminen saadaan siirrettyä järjestelmällisesti tuoreille ja innokkaille tulijoille. Oikealla hyökkäyshengellä varustettu joukko myös muistaa, että läpimurtoa tulee seurata takaa-ajo ja taistelukosketuksen ylläpito. Kun nykyisestä hankalasta tilanteesta päästä läpi, ei pidä jäädä lepäilemään paikalleen ja tyytyväisenä todeta, että toimintaa voidaan jatkaa kuten joskus aikoinaan. Jotta menetetyt vuodet ja potentiaaliset jäsenet tavoitetaan, on tempoa pidettävä yllä. Generalissimus Suvorov taisi puhua jatkuvan paineen periaatteesta. Tuore ja reipas toiminnan jatkaminen edellyttää meiltä kaikilta huolellista suunnittelua, avointa mieltä, uusia tekijöitä ja aiemman kokemuksen hyödyntämistä. Ennen kaikkea oikea asenne ja tahto ratkaisevat, ettei ketjuamme katkaista huomennakaan vaan jatkamme sitä entistäkin lujempana.
Christian Perheentupa
Majuri, Turun Kadettipiirin puheenjohtaja