Eräät Länsi-Balkanin maat ovat Venäjän myötävaikutuksella torjuneet tehokkaasti Naton laajemman leviämisen alueella. Kiina on vahvistanut otettaan uudella investointi- ja talousyhteistyöllä. Kehitys on vaikeuttanut alueen EU-lähentymiskehitystä. Muutosprosessin aikana EU on sopinut uudesta strategiastaan Kiinan taloudelliseen laajenemiseen. EU:n viime vuoden lopulla solmima investointisopimus Kiinan kanssa on kuitenkin ollut jäissä viime keväästä lähtien.
Parissa kymmenessä vuodessa Länsi-Balkan on vain osittain integroitunut läntiseen turvallisuus- ja talousrakenteeseen. Naton sovittua Pohjois-Makedonian jäsenyysjärjestelyistä on Venäjä onnistuneesti rohkaissut Serbiaa ja Bosnia-Hertsegovinaa pidättäytymään jäsenyyspyrkimyksistä. Lainsäädännön hidas muutostyö maan demokratisoimiseksi on tarjonnut Kiinalle mahdollisuuden taloudellisen vaikutusvallan lisäämiseen alueella.
Vaikka Jugoslavian hajoamissodat saatiin, Kosovoa lukuun ottamatta päättymään 1995 on Länsi-Balkan edelleen ristiriitojen alue. Bosnia jaettiin autonomisiin serbitasavaltaan ja bosniakkien ja kroaattien federaatioon, sekä Brčkon monikansalliseen itsehallintoalueeseen. Ulkoiset voimat, etniset ja uskonnolliset yhteisöt vaikuttavat alueella. Saudi-Arabia ja Turkki pitävät yhteyttä Albaniaan, Kosovoon ja Bosniaan. Kiinan ja Venäjän vaikutusvalta on selvästi vaikuttanut EU ja Naton jäsenyyshalukkuuteen. Venäjän yhteydet Serbi-ortodoksiseen yhteisöön sekä Kiinan kasvava taloudellinen vaikutusvalta useissa Länsi-Balkanin maissa on pysäyttänyt EU:n jäsenyysprosessin. Koronan aiheuttama taloudellinen taantuma on hidastunut integraatioprosessia, joka on houkutellut köyhimpiä maita tarttumaan Kiinan rahoitus ja investointitarjouksiin.
Pohjois-Makedonian liittyminen 2020, Albanian ja Kroatian 2009 sekä Montenegron 2017 jälkeen Natoon merkinnee loppua Naton kahden vuosikymmenen laajenemisprosessille. Serbibosnia kieltäytyi luovuttamasta armeijaansa Bosnian hallitukselle luopuen siitä kuitenkin 2019, jota se pitää tänään virheenä. Eripura Kosovon asemasta rajoittaa Serbian integroitumista EU:n ja Natoon.
Serbiassa ja Montenegrossa on autoritaarisuus ja kansalaisoikeuksien negatiivinen kehitys saanut jalansijaa. Serbialla on laajoja turvallisuussidoksia Kiinan kanssa. Se on mm. kehittänyt kiinalaista kasvojentunnistusjärjestelmää uhmaten EU:n yksityisyyden suojaa koskevia lakeja. Serbian presidentti Alexandar Vučić onkin hiljattain ylistänyt Kiinan Marxismia. Serbiaan ei ole vaikuttanut Montenegron miljardiluokan moottoritien rahoitussuhteen katkaiseminen Kiinaan eikä sen taloudellisen avun pyyntö Euroopan unionille.
Kroatia 2013 ja Slovenia 2014 liittyivät menestyksellisesti EU:n. Serbialla ja Montenegrolla ei ole mahdollisuutta EU:n jäsenyyteen ennen 2030. Muut alueen valtiot ovat juuttuneet demokratiamuutokseen ja kärsivät hallinnon tehottomuudesta. Lukuun ottamatta Kroatiaa ja Sloveniaa Länsi-Balkan on selvästi EU:n keskimääräisen talouskasvun alapuolella. Sisäiset ongelmat kuten korruptio ja organisoitu rikollisuus vaikuttavat EU-suhteisiin. Rauhanturvaaminen jatkuu edelleen Bosniassa (EUFOR) ja Kosovossa (KFOR).
Ranskan veton jälkeen, kun EU:n lähentymiskriteereitä oli tarkistettu, aloitettiin jäsenyysneuvottelut Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa. Uuden ohjeistuksen uskotaan avaavan lähestymisprosessin paremmin yleisölle ja sen toimeenpanon seuranta on tiukempaa. Ehdokaslistan jälkipäässä ovat Bosnia ja Kosovo, jonka ongelma on, että viisi EU jäsenmaata eivät tunnusta sen olevan valtio.
Länsi-Balkanin köyhillä alueilla Venäjä voi tukea paikallisia oppositiovoimia vastustamaan alueen maiden integraatiota Natoon ja EU:n. Venäjä ylläpitää läheisiä suhteita serbitasavaltaan ja sen presidenttiin Milorad Dodikiin, joka tukee Bosnian oppositiossa serbien etnistä identiteettiä ja vastustaa Bosnian hakeutumista Naton jäsenyyteen. Venäjä on onnistunut vahvistamaan liittolaisuutta Serbian kanssa tukemalla Serbiaa Kosovon kiistassa. Venäjän kieltäytyminen tunnustamasta Kosovoa ja puolustamalla Serbian intressejä YK:ssa se saa vaikutusvaltaa Belgradissa. Venäjä voi myös vaikuttaa Serbian EU:n lähentymisprosessiin, joka edellyttää Kosovon tunnustamista. Venäjä käyttää onnistuneesti myös avointa diplomatiaa vahvistamaan ortodoksi-identiteettiä Serbian ja serbitasavallan kanssa. Montenegroa ja Pohjois-Makedoniaa kohtaan se suuntaa enemmän informaatiovaikuttamista kulissien takana.
Toisin kuin Natolla ja EU:lla Venäjällä on oma etunsa venäläisestä kulttuurista ja arvoista tavatessaan alueen poliittisia johtajia. Venäjä on houkutteleva kumppani poliitikoille, jotka etsivät vahvistusta omaan asemaansa, mutta se ei korvaa EU:n talouteen ja läntisiin arvoihin nojaavaa politiikkaa. Serbitasavallan poliittinen eliitti ja väestö näkevät EU:n jäsenyyden houkuttelevana tavoitteena huolimatta valtiojohdon lähentymisestä Kiinaan. Venäjä vastustaessaan EU:a ei kuitenkaan tarjoa kestävää vaihtoehtoa energian, raskaan teollisuuden ja pankkitoiminnan rahoittamiselle. Serbiassa ja Bosniassa Venäjä tuki paikallisia Naton laajentumisen vastustajia mutta sen painostus vain lisäsi Montenegron intoa liittyä Natoon.
Kiina on nopeasti kasvava voima Länsi-Balkanilla. Kiina tulee alueelle investointeineen talous edellä, joka hämmentää EU:n lähentymisprosessia ja edistää alueen geoekonomista jakoa EU:n ja sen ulkopuolisten maiden välille. Kiinan Silkkitiealoitteen myötä se on rahoittanut lukuisia rakennusprojekteja Länsi-Balkanilla. Esimerkkinä silta, joka yhdistää Dubrovnikin eräänlaisen enklaavin emämaahan, huippunopea junayhteys Belgradista Budapestiin, sekä mm. aiemmin mainittu Montenegron moottoritieprojekti. Kiina on suunnannut lainoja Länsi-Balkanin energia- ja liikennesektorille.
Poliittiset ja taloudelliset riippuvuudet Kiinasta vaikuttavat myös EU:n laajentumisohjelmaan vaikeuttaen alueen maiden yhteiskunnallista reformia, joka on ehtona EU:n lähentymiselle. Toinen ongelma on Kiinan tarjoamien projektien läpinäkymättömyys. Tshekin tyytymättömyys Kiinan poliittisiin vaatimuksiin on myös merkittävä esimerkki Länsi-Balkanin maille.
Bosnian 31. heinäkuuta eronneen korkean edustajan Valentin Inzkon määrättyä heinäkuun lopulla uuden lain, joka säätää jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen Srebrenican kansanmurhan kieltäjille ja sotarikollisten ylistämiselle sai Serbitasavallan johtaja Milorad Dodikin hylkäämään nopeasti Inzkon päätöksen ja uhkasi käynnistää Bosnian hajoamisprosessin.
Seppo Ruohonen
everstiluutnantti evp