Kaksi erilaista kirjaa

Näin korona-aikoina on jäänyt kummasti aikaa lueskella tavallistakin enemmän. Sain käsiini kaksi aivan eriaiheista opusta, joista lyhyesti seuraavassa. Ensimmäinen on kerrassaan pelottava ajankuva ja toinen taasen hauskasti kirjoitettu muistelmateos.

Kun jäljet johtavat sylttytehtaalle

 Lontoolainen tutkiva toimittaja Heidi Blake on tutkijatiiminsä työn tuloksena julkaissut kattavan teoksen ’Tappolista – Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota Länttä vastaan’ (Atena, 2020). Se on todella tulenarka selostus selvästi Venäjän toimesta toteutetuista salamurhista. Tekijät kuvaavat ainakin 14 kummallista kuolemantapausta, joiden perusteellista tutkimista viranomaiset ovat poliittisista syistä vältelleet. Kaikki nämä murhat näyttävät liittyvän tavalla tai toisella Kremliin ja venäläisiin oligarkkeihin. Ja useimmiten länteen paenneen Boris Berezovskin riitautumiseen aiemmin tukemansa presidentti Putinin kanssa. Tutkijain selvittämät yhteydet Venäjään eivät jätä sijaa epäilyille. Kyseessä on jo lähes kaksikymmenvuotinen hämäräperäisten kuolemien ja murhien sarja Britanniassa ja muualla lännessä.

Litvinenkon tappaminen poloniumilla oli suurta julkisuutta saanut alkusysäys tapahtumien sarjalle, joka on jatkunut nykypäiviin saakka. Viimeisimpinä on nähty Skripalien ja Navalnyin myrkyttämisyritykset. Joillakin tapauksista on linkkejä myös Suomeen. Mm. Kremlin ja Berezovskin lähipiiriin kuulunut Putinin mediaministeri Mihail Lesin hankki Kemiön tienoilta näyttävän kartanon. Viime aikoina hänen leskensä on pitänyt sitä myyntilistoillakin.

Kirja on kauttaaltaan kylmäävää luettavaa. Länsimainen oikeuskäsitys näyttää olevan täysin hukassa suuressa Venäjänmaassa. Ehdottomasti silmiä avaava dokumentaatio, jonka luettuaan jää vain odottamaan, kukahan seuraavaksi?

Tuplaministerin letkeät muistelmat

Jos oli edellinen kirja synkkää nykypäivää, niin entisen työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmin muistelmat ’Syvään päähän’  (WSOY, 2020) on omiaan näkemään maailmassa valoisampiakin värejä. Ei silti, etteikö ’tuplaministerin’ vaiheissa olisi ollut synkempiakin hetkiä. Kirjoittajan asenne ja ote kertoa vaiheistaan on kuitenkin lämminhenkistä ja joustavaa.

Kirjassa käydään läpi vaiheet Voikkaan tehtaan paperimiehestä ’peruspersuksi’, ensin paikallispolitiikkaan ja sitten jytkyn seurauksena kansanedustajaksi Arkadianmäelle. Kuten muistamme, niin hän joutui sittemmin todella vaikeaan paikkaan, Sipilän hallituksen työ- ja oikeusministeriksi. Taloudellisen laman iskiessä ja työttömyyden ahdistaessa se tehtävä oli varmasti hallituksen rankimpia. Sekä omat, että oppositio olivat koko ajan kimpussa. Tekevälle sattuu ja Lindström kertoo sekä onnistumiset, että töppäykset ilmeisen rehellisesti ja ilman kaunistelua. Hän on luistavasti kirjoittava ja viljelee usein itseironiaa. Vaikka esiin tuodaan nilkkaan potkijoitakin niin ote ei ole kaunainen ja hän kertoo tuntemuksensa ja mielipiteensä suoraan ja ymmärrettävästi. Muistelmat käyvät lukijalle lyhyestä oppimäärästä siitä, miten politiikkaan joudutaan, miten siellä toimitaan ja miten siellä voi käydä, hyvin tai huonosti.

 Muistelijan kohdalla taitekohta tuli, kun Jussi Halla-aho valtasi puolueen ja Lindström löysi itsensä lopulta maltillisten ’Sinisen Tulevaisuuden’ joukoista. Nämä vaiheet ovat mielenkiintoista luettavaa. Ulkopuoliselle on myös herkullista päästä kurkistamaan Eduskunnan sisäiseen toimintaan ja ilmapiiriin. Kirjoittaja valottaa monenlaisia sisäpiirin sattumuksia, joista ei huumoriakaan puutu, kun vahvat egot vievät laukalle.

Koko kirja henkii sitä, että muistelija ei ole enää pyrkimässä mihinkään politiikan saralla. Hän voi kertoa asiat niinkuin ne ovat hänen kokeminaan tapahtuneet. Ei tarvitse ajatella äänestäjien reaktioita. Teksti on luistavaa, rennon lämminhenkistä ja inhimillistä luettavaa. Suosittelen.                                                               

Eero Joutsikoski