Yhdysvallat vahvistaa otettaan Indopasifisella merialueella

Yhdysvaltojen toiminta viime vuosikymmeninä Tyynenmeren trooppisella, Indopasifisella merialueella sai liittolaiset ajoittain epäilemään sen kykyä suojata niitä. Sydneyn yliopiston Amerikan tutkimuskeskus totesi 2019 ettei Yhdysvallat ole 30 vuoteen nähnyt Kiinan globaaleja strategisia tavoitteita Tyynellämerellä. USA:n poliittisen eliitin, sotilasjohtajien ja ajatushautomojen sanotaan olleen sinisilmäisiä Kiina-arvioissaan. Alueen komentajien esitykset olivat kilpistyneet asevoimien johdon ja Pentagonin vastustukseen. Raha ja bisnesintressit olivat tukeneet kiinapolitiikkaa. Kiina ei ollut uhka.

Kiinan voiman kasvu sai Yhdysvallat vähitellen uskomaan mantereelta laukaistavien ohjusten olevan uhka lentotukialusryhmille. Tämän kehityksen jatkuessa vaikeutuisi kyky suojata liittolaisia ja kumppaneita sekä vapaan merenkulun operaatioita Etelä-Kiinan merellä. Pian alkoivat ovet käymään Pentagonissa ja puolustushaarojen esikunnissa Trumpin uudistaessa puolustushallinnon ja puolustushaarojen johtoa.

Läntisen Tyynenmeren merijalkaväen uusi komentaja alkoi perätä laivaston ja merijalkaväen perinteistä yhteistyötä sen sijaan, että merijalkaväki taistelee maavoimien tapaan pölyisillä hiekkaerämailla. Hän nosti esiin kollegojensa kanssa merijalkaväen ja laivaston kylmän sodan jälkeisen etääntymisen ja luopumisen valtamerisodankäynnistä. Laivastojoukot tekivät silloin hätäisen johtopäätöksen Neuvostoliiton laivaston ruostumisesta ankkurissa. Kuka enää puolustaisi valtamerien herruutta?

Komentajat vaativat 2019 merivoimien uudistamista ja pienempiä aluksia uusien asejärjestelmien ja merijalkaväen alustoiksi. Ne olisivat valmiina kohtaamaan Kiinan laivasto Etelä-Kiinan merellä. Merivoimien tulisi muotoilla konsepti, joka integroi merijalkaväen ja laivaston voimat, hajauttaa ne ja niillä olisi kyky yhteistyöhön (kollaborate) laajalla operaatioalueella myös tukialusosastojen kanssa.

Bidenin virkakauden ensimmäinen kvartaali näyttää tuovan uusia ulkopoliittisia ilmaisuja. Kiinaa pidetään pikemminkin strategisena kilpailijana, kuin vihollisena. Aiemmin käytetty käsite Asia-Pacific korvataan ilmaisulla Indo-Pasific, Indopasifinen merialue, joka viittaa Kiinaan. Kiinan laajenemisen hallintaan muodostetaan samanmielisten koalitio QUAD (neloset), liittolaiset Australia ja Japani sekä merkittävänä kumppanina Intia (vaikka sen asehankinnat Venäjältä aiheuttavatkin kitkaa). Sen lisäksi mukana olisi joukko muita Kiinan merellisiä naapureita, sekä Britannia, Ranska ja Saksa tärkeimpinä Euroopassa. Dialogissa nostetaan esiin keskusteltavat ja ei-keskusteltavat asiat. Puhutaan minilateraalisesta ja tapauskohtaisesta asioiden ratkaisemisesta. Kiinasuhteiden uudelleenarviointi sisältää monenkeskistä diplomatiaa, kaupallisia aloitteita sekä elementtejä hyvin säädellystä yhteistyöstä Kiinan kanssa. Toivottavaa olisi Kiinan suostuminen kilpailulliseen asetelmaan ja Indopasifisen merialueen rauhoittamiseen.

Britannia on jo ilmoittautunut 16.3. julkaistussa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa Yhdysvaltojen tueksi. Samassa yhteydessä viitataan Kiinan kasvavaan systeemiseen haasteeseen ja brittien haluun sitoutua paremmin Indopasifiseen alueeseen, missä Kiinalla on alueellisia vaatimuksia. Harkinnassa on uuden lentotukialuksen Queen Elisabethin lähettäminen tarvittaessa alueelle; Venäjän ollessa kuitenkin akuutti uhka kotimaalle. Myös Ranska on viime vuosina vahvistanut läsnäoloaan ja harjoitustoimintaan läntisellä Tyynellämerellä ollen halukas Quad-koalition lisäjäseneksi.

 Tyynenmeren johto uskoo Kiinan pitävän uloimpana puolustuslinjanaan ensimmäistä saarilinjaa Taiwan – Okinawa – Filippiinit. Pekingin aluekieltostrategian (anti-access/area denial) tavoite uskotaan olevan työntää amerikkalaiset joukot pois Etelä-Kiinan mereltä ja ensimmäiseltä saarilinjalta. Ajan ollen Kiinan tavoite arvellaan olevan estää Yhdysvaltain joukkojen pääsy toiselle saarilinjalle Japanin kaakkoisosa – Guam – Etelä-Indonesia.

Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan tukijalka meripuolustus uudistuu Indopasifisella alueella. Merivoimat saa lisärahoitusta maa- ja ilmavoimien kustannuksella. Merijalkaväki ei tulisi enää olemaan Yhdysvaltojen toinen maavoimapuolustushaara. Merijalkaväki ja laivasto taistelisivat yhdessä rannikkotaisteluun erikoistuneissa taistelualuksissa. Ne uhmaisivat Kiinan aluekieltostrategiaa Etelä-Kiinan merellä ja sen kiistanalaisilla alueilla valmiina puolustamaan myös Taiwania.

Laivaston konventionaalisen pelotteen ikääntymisen sanotaan olevan uhka Yhdysvalloille. Se saattaa rohkaista Kiinaa muuttamaan yksipuolisesti status quon. Zumwalt- luokan kolmea 21. vuosisadan hävittäjää sovitellaan johtoalukseksi rannikko- ja maihinnousuoperaatioihin, hypersoonisten ohjusten alustaksi ja droonimuodostelmien johtoalukseksi. Alustava suunnitelma on muodostaa integroitu operatiivinen voimaryhmä vahvennettuna ensimmäiselle saarilinjalle sijoitettavalla ohjusrintamalla sekä muodostaa alueellinen ilmapuolustusjärjestelmä toisen saarilinjalle. Ongelmana on, että tarvittavia maalle sijoitettavia INF-tyyppisiä ohjuksia Yhdysvalloilla ei ole 1) vastaamassa Kiinan uhkaan.

Alustava suunnittelu nojaa aina säästöpaineissa keskustelevan kongressin ja Pentagonin investointisuunnitelmiin vuosille 2022 – 2027. Se kaksinkertaistaisi vuoden 2022 budjetin verrattuna 2021 budjettiin. Huomioitavaa on, että se olisi lähes yhtä suuri, kuin Pentagonin vuosittainen Venäjän vastaiseen puolustukseen suuntaamat investoinnit, jotka ovat vuositasolla lähes 40% suurempi verrattuna 2020 vuoden rahoitukseen. Mahdollisen vastustajan on ymmärrettävä, että millainen tahansa yllättävä (preemptive) sotilaallinen operaatio olisi liian kallis ja tulisi lyödyksi Yhdysvaltain integroidulla sotatoimella. Alustavaa suunnittelua seuraa Pentagonin keskustelu kansallisen lainsäätäjän ja niiden liittolaisten ja kumppanien kanssa, jotka ovat halukkaita osallistumaan suunnitelman toteuttamiseen. Tällaisen suunnitelmasta kertominen juuri maaliskuussa saattoi olla harkittu diplomaattinen toimenpide ennen Yhdysvaltain ja Kiinan ulkoministereiden välistä selväsanaista tapaamista Alaskassa.

Yhdysvaltojen merenherruus on nojannut II MS:n jälkeen meri- ja ilmavoimiin. Kiinan kasvava voima pakottaa USA:n muutokseen, jonka ytimessä on lähivuosina merijalkaväen ja laivaston hajautettu, integroitu yhteistoiminta, jota tukee lyhyen- ja pitkämatkan ohjusten rintama konventionaalisin taistelukärjin, koska niihin ei edelleenkään haluta ydinkärkiä.

Pentagonin mukaan Kiinalla on 1250 ohjuksen arsenaali ja ylivoima maalle sijoitetuissa lyhyen- ja keskimatkan ohjusjärjestelmissä. Sellaisia ohjuksia USA:lla ei ole. Tilanne juontuu lyhyen- ja keskipitkänmatkan ohjusten 2019 rauenneesta INF-sopimuksesta vuodelta 1991, joka kielsi mantereelta laukaistavien ohjusten kantaman välillä 500 -5500km. Silloin poistuivat mm. Pershing ja maasta laukaistavat Tomahawk ohjukset Euroopasta.

Seppo Ruohonen, everstiluutnantti evp