Valmiussuunnittelu kannattaa

Valmiuslaki (1552/2011) edellyttää, että käytännössä kaikkien julkishallinnon organisaatioiden on valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin varmistettava tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Tähän vaatimukseen perustuen Onnettomuustutkintakeskuksessa päivitettiin vuoden 2019 aikana perusteellisessa prosessissa viraston valmiussuunnitelma. Eräänä tarkasteltuna skenaariona oli, että toimintaa jatketaan tilanteessa, kun toimitilat on menetetty. Koronasta meillä ei ollut tällöin mitään aavistusta.

Kun valtioneuvosto yhdessä tasavallan presidentin kanssa totesi 16.3.2020 Suomessa vallitsevan poikkeusolot koronapandemian johdosta, oli Onnettomuustutkintakeskuksessa helppo siirtyä noudattamaan valtioneuvoston etätyökehotusta. Annoin 17.3. koko viraston henkilökuntaa koskevan määräyksen siirtyä hajautettuun työskentelymalliin, missä toimistolle voi mennä vain luvalla välttämättömästä syystä.

Keskiviikosta 18.3. lähtien olemme kaikki työskennelleet etänä. Työskentelytavan muutos oli valtavan suuri, erityisesti siitä näkökulmasta, että lähtökohtaisesti vakavien onnettomuuksien tutkinta on ryhmätyötä. Nyt jokapäiväiset pienryhmäpalaverit ja kaikki muu yhteydenpito täytyi hoitaa kokonaan verkossa, eikä tärkeitä käytäväkohtaamisiakaan yhtäkkiä enää ollut.

Äkillinen lähityöyhteisön poistuminen on ollut dramaattinen muutos työskentelyolosuhteissa. Kaikki on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin. Tekniset välineemme ovat hyvin tukeneet hajautettua työskentelymallia. Niin sisäiset kuin ulkoiset palaverit on saatu hyvin pidettyä. Myös käytännön tutkintatoiminnalle välttämättömät kuulemiset on nyt hoidettu etäyhteyksien välityksellä. Kieltämättä on tuntunut oudolta istua kaiket päivät kotona luurit korvilla, mutta kaikkeen näemmä tottuu. Jatkuvaa yksintyöskentelyä elävöittämässä ovat meillä perinteiset iltapäiväkahvihetket verkossa niille, jotka ehtivät. Silloin yritetään ratkaista Ilta-Sanomien 10 kysymystä, aivan kuten toimistollakin.

Ennen koronarajoituksia olimme epäileväisiä, voidaanko tutkinnan analyysi-istunnot tai järjestämämme koulutukset ryhmätöineen hoitaa menestyksekkäästi etäyhteyksien avulla. Nyt kun on ollut pakko, niin olemme yrittäneet ja yllätykseksemme kaikki sujunut hyvin. Koulutusten toteuttaminen näissä oloissa lähiopetuksena olisi erityisen vaarallista. Huonolla tuurilla yksi epäonnistunut tilaisuus voisi saattaa merkittävän osan suomalaisista onnettomuustutkijoista karanteeniin tai pahimmassa tapauksessa sairaalaan.

Aivan kaikkea tutkintaan liittyvää ei kuitenkaan voi hoitaa etänä. Onnettomuuksien tutkinnan alkuvaiheeseen oleellisena liittyvä paikkatutkinta pitää aina hoitaa siellä missä on tapahtunut. Tämän suhteen olemme oman työsuojeluorganisaatiomme kanssa valmistelleet erityiset suojaustoimet onnettomuuspaikoille menevälle henkilöstöllemme. Ensimmäinen koronarajoitusten aikainen paikkatutkinta tehtiin Iisalmessa, kun 12.4. Kainuun prikaatin varusmiesten lomakuljetusbussi ajautui pois tieltä ja kaatui.

Kansainvälinen yhteydenpito ja tutkintayhteistyö on meille jokapäiväistä. Aiemmin se on edellyttänyt matkustamista, mutta nyt sekin on kokonaisuudessaan hoidettu verkossa. Olemme kansainvälisten kollegoitteni kanssa pitäneet tiiviisti yhteyttä koko pandemian ajan. Toimintatapa on hyvin samankaltainen kollegaorganisaatioissamme eri puolilla maailmaa.

Työjärjestelyjen tarkoituksena on tartuntariskin minimointi fyysisiä kontakteja rajusti vähentämällä. Toistaiseksi olemme onnistuneet hyvin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tiedossamme on ainoastaan yhden ulkomaisen kollegamme koronatartunta. Hänkin on jo parantunut sairaudesta ja palannut töihin.

Hyvä varautuminen ja valmiussuunnittelu on tässä kriisissä osoittanut tehonsa. Varautumisen ydin kun on Konsta Pylkkäsen sanoin ”sitä että asiat mietitään etukäteen ja kuvitellaan tapahtuviksi sikseekin elävästi, että kun se tapahtuu, on reitit selvät”. Nyt meillä oli suunnitteluprosessissa kuviteltu ja reitit olivat selvät kun koronarajoitukset iskivät. Käytännössä joudutaan aina soveltamaan, koska asiat eivät koskaan toteudu juuri niin kuin on suunniteltu. Improvisointi on kuitenkin onnistuneempaa, kun peruskuviot ovat mietittyjä. Valmiussuunnittelu kannattaa!

Johtaja, professori
Veli-Pekka Nurmi,
Onnettomuustutkintakeskus