Pohjola yhtenäinen operaatioalue

Pohjola yhtenäinen operaatioalue – ruotsalainen näkökulma

Toukokuussa uutisoitiin Norjan ja Ruotsin saattaneen ilmatilansa kautta lentäneitä amerikkalaisia B-1B ydinpommittajia. KC-135 ilmatankkauskoneet harjoittelivat Skandinavian ilmatilassa ja Britannian laivasto harjoitteli arktisella alueella. Yhteistoiminnasta kertovat jo vakiintuneet pohjoismaiset, kahdenväliset ja Naton yhteisharjoitukset. Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyötä tiivistävän aiejulistuksen allekirjoitus 2018 Washingtonissa viestii maiden välisestä puolustusyhteistyöstä. Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun entinen johtaja Karlis Neretnieks in on esittänyt hyvin yksityiskohtaisia, enimmäkseen uhka- arvioita Pohjolasta yhtenäisenä operaatioalueena, jota näkökulmaa kirjoitus myötäilee.

Norjalla ja Ruotsilla on yhteinen ongelma: Itämeri ja Pohjoiskalotti, sekä ulkoisen avun vastaanottaminen. Baltian puolustuksen kipuilu lisääntyi 2014 jälkeen, kun ikään kuin uudelleen pääteltiin, että ilman Norjan ja Ruotsin ilmatilan ja alueen käyttöä on Naton ja kumppanuusmaiden vaikea puolustaa Baltiaa. Sen jälkeen Naton jäsenmaiden hävittäjät ja pienet ansalankajoukot ovat rotatoineet Baltiassa. Tarvittaessa ilmavoimaa voidaan suunnata Britannian tai muiden Länsi-Euroopan maiden tukikohdista tai tukialuksista. Aseellisessa konfliktissa ylilennot tai tukeutuminen Ruotsin alueelle saattaisi avun antajat Venäjän ilmatorjunnan piiriin, jolloin avuntarve olisi akuutti. Ennalta harjoiteltu yhteistyö turvaisi eteläisen Skandinavian ilmasuojelun, -valvonnan ja -tilannekuvan. Itsenäisen ilmatorjunnan tehostamiseksi Ruotsi on hankkimassa Yhdysvalloista Patriot it-järjestelmän.

M erikuljetusten suojaaminen Göteborgiin on elintärkeä Norja n ja Ruotsi n meriliikenteelle. Jos meriliikenne Itämerellä häiriintyy vakavasti, niin Suomi tarvitsee myös Göteborgin satamaa. S e vaikuttaa Suomen taloudelliseen kesto- ja puolustuskykyyn, joka suojaa myös Norjan ja -Ruotsi n pohjoisosia.

Venäjän strategisten sukellusveneiden toisen iskun kyky edellyttää sen meri- ja ilmavoimien pääsyä Pohjois-Atlantille, huolimatta Naton ja Yhdysvaltain meri kuljetusten suojaamisesta. Venäläisen ilmapuolustusvyöhykkeen laajentaminen kalotin alueella vaikeuttaisi Natoa sen joutuessa samaan aikaan kohtaamaan uhkat merellä ja ilmassa. Venäjän ilmavoimilla ja ohjusjärjestelmillä olisi mahdollisuuksia iskeä n orjalaisiin kohteisiin ja Pohjois-Atlantilla liikkuviin Nato/US osastoihin. Tukisi se myös Norjanmerellä operoivia Venäjän meri- ja ilmavoimia ja Murmanskin alue en puolustusta uhaten samalla Ruotsin ja Suomen ilmatilaa ja aluetta. Operaation ulottaminen Norjan rannikolle tietäisi jo mittavaa pohjoismaat kattavaa sotatointa. Atlantin yhteyksien katkaisu uhkaisi myös itäisen Euroopan puolustusta, joka edellyttäisi jo Yhdysvaltain apua.

Pohjanmeren käytön estäminen eristäisi Skandinavian muusta maailmasta. Yhdysvaltain apu olisi välttämätöntä, jolloin Norjan, Ruotsin ja Suomen pitäisi sallia tai ainakin hyvin tarkasti rajata alueensa käyttö. Kiireellisintä apu olisi Norjalle ja Ruotsille. Vaikka Suomen suhteellista puolustuskykyä pidetään parempana, silti samaan aikaan Suomen avuntarpeesta on neuvoteltava. Kalotin alueelle Trondheimin kautta saapuvat avustuskuljetukset, Norjan F-35 hävittäjien tukikohta ja amerikkalaisen sotavarustuksen ennakkovarastot olisivat uhanalaisia kohteita.

Ruotsin ja Tanskan yhteistyön analysointi Tanskan salmien kauttakulun suojaamisessa ja puolustuksessa ja Ruotsin ja Suomen yhteistyö Venäjän Itämerenlaivaston toiminnan valvonnassa ovat käsiteltäviä operatiivisia asioita. Ruotsalainen pohdiskelu johtaa päätelmään, että Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen yhteinen operatiivinen suunnittelu liittyen Naton suunnitelmiin edistäisi valmiutta mahdollisessa konfliktissa pohjoisilla alueilla. Ruotsin ja Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus asettavat rajoituksia, joka ei kuitenkaan estäne hyödyntämästä jaettua informaatiota ja osallistumasta yhteistoimintaharjoituksiin. Se vahvistaa asevoimien järjestelmien ja toimintatapojen yhteensopivuutta kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä, sekä mahdollisten kriisien ja sodan aikana. Tänään Suomi käsittelee operatiivisia suunnitelmia vain Ruotsin kanssa.

Rajojen ylittävät harjoitukset ovat jopa viikoittaisia rutiineja. Esimerkiksi otetaan eri isäntämaiden vuosittain johtamat yhteiset harjoitukset. Yhteistoimintaa toivotaan sukellusvene- ja miinantorjuntaoperaatioiden valmisteluissa. Myös kaikkien liittoutuma- ja kumppanuusmaiden puolustushaarojen ja aselajien halutaan osallistuvan yhteistoimintaharjoituksiin. Ilmapuolustuksen yhteensopivuuden kehittämiseksi tarvitaan laajaa ilmapuolustuksen yhteistoimintaharjoitusta eteläisessä Skandinaviassa. Norja ja Tanska osallistuisivat F-35 hävittäjillä, Ruotsi pian saamillaan uusilla JAS 39 E hävittäjillä ja Ruotsin Patriot ilmatorjuntajärjestelmä vahventaisi alueellista ilmapuolustusta.

Yhteisharjoitukset eivät ole vain teknisten taitojen osaamista ja suunnittelua vaan yhteistä tilanneymmärrystä ja vuoropuhelua. Puhutaan myös ylemmän johdon kursseista ja seminaareista, jotka käsittelisivät pohjoisten alueiden geografiaa sekä operatiivisia ja strategisia piirteitä. Samassa yhteydessä otetaan esille sotakoulujen integraatio. Edellä mainittua vastavuoroisuutta ja vuoropuhelua harjoitetaan jo sotakoulujen oppilasvaihdossa, aselajijoukkojen perehdyttämisissä, sovittaessa yhteistoimintaharjoituksista sekä niiden valmisteluissa ja toteuttamisessa.

Uskottava pohjoismainen yhteistoiminta lisää yhteistä ennaltaehkäisykykyä, pelotetta, jonka uskotaan lisäävän pohjoismaiden ja Baltian vakautta ja turvallisuutta. Ruotsin ja Suomen sotilaallisen toiminnan yhteistyön syventämisestä uutisoitiin kesäkuun alussa. Ulkopoliittisen instituutin raportti kesäkuu 2020/284 kertoo, miten yhteistoimintaa voidaan tarkastella lähihistorian valossa.

Kylmän sodan aikana katsottiin, että Itämeren, Tanskan salmien, Pohjoiskalotin ja pohjoisten merien puolustus- ja geopolitiikka muodostivat yhtenäisen strategisen alueen, sotanäyttämön. Jos kriisi eskaloituisi suurvaltojen väliseksi suursodaksi olisi alue Keski-Euroopan painopistealueen sivustan, joko suoja tai operatiivinen tukialue. Neuvostoliiton erilliset interventiot Unkariin ja Tshekkoslovakiaan eivät aiheuttaneet aseellista konfliktia lännen kanssa; sitä ei aiheuttanut 2014 Itä-Ukrainan-Krimin kriisikään.

Pohjolan maantiede ei ole juurikaan muuttunut mutta globaalin geopolitiikan muutos vaikuttaa. Arktisella alueella kysymys ei ole vain Venäjän pääsystä Kuolan alueelta Atlantille vaan koillisväylän kaupallisista virroista ja arktisen alueen luonnonvaroista. Kylmän sodan aikana Norjan ja Tanskan Nato jäsenyys, Ruotsin neutraali puolueettomuus ja Suomen omintakeinen YYA-puolueettomuus olivat poliittinen, ennaltaehkäisevä ”pelote”. Lähes kolmen vuosikymmenen ajan, erityisesti 2010-luvulla alkanut lännen ja Venäjän suhteiden kiristyminen Euroopassa muistuttaa kylmän sodan vastakkainasettelua. Kommunismista vapautuneet Euroopan maat ovat liittyneet läntisiin turvallisuusrakenteisiin, joka on osaltaan ylläpitänyt tasapainoa ja vakautta Itämeren ja Kalotin alueella. Laaja yhteistyö antaa turvaa myös Koronan aiheuttamissa maailmanlaajuisissa terveys-, talous- ja turvallisuusongelmissa.

Seppo Ruohonen