Jääkärien kunniatiellä

105 vuotta jääkärikoulutuksen alkamisesta

Suomalaisten nuorten vapaaehtoisen sotilaskoulutuksen alkamisesta Saksassa on kulunut 105 vuotta. Jääkärien muistoa vaalitaan joka helmikuun lopussa lauantaina alkuperäisessä varuskuntakaupungissa Lockstedter Lagerissa, nykyisessä Hohenlockstedtissa, Saksassa. Finnentagin eli suomalaisten päivän tapahtuman isäntänä on Hohenlocstedtin kunta. 

Lauantai alkoi majuri Kirvesniemen esitelmällä “Vapaussodan kunniamerkit ja symboliikka”. Kirvesniemen vaikuttava kokoelma oli esillä Vesitornimuseossa (Museum am Wassertürm), jossa voi tutustua vakituiseenkin jääkärinäyttelyyn. Esitelmä oli hyvin laadittu ja mieleenpainuvin kohta oli lentomerkkiin liittyvä kertomus Suomen puolelle vapaussodassa tulleista venäläisistä lentäjistä. Heidän ei annettu lentää yksin ja suomalainen sotilas laitettiin kyytiin pistoolin kanssa. Ohjeistus oli ampua lentäjä, mikäli hän lentää itään. Kysyttäessä pelastautumisesta, vastauksena oli :”Isänmaan puolesta”. 

Esitelmän jälkeen siirryttiin läheiselle Kellinghusenin hautausmaalla laskemaan ruusut ensimmäisen maailmansodan muistomerkillä neljän tuberkuloosiin kuolleen jääkärin haudalla. Tuberkuloosi oli sen ajan pandemia, varsinkin tiiviissä majoituksessa. 

Saksalaiset aseet tutuksi

Ensimmäinen tilaisuus pidettiin 70 vuotta sitten pienimuotoisesti Neuvostoliiton varjossa. Viime vuosina tapahtuma on kasvanut ja nyt laskettiinkin 17 seppelettä eri järjestöjen taholta.  Joka viides vuosi paikalla on puolustusvoimien ylin johto ja tänä vuonna paikalla oli puolustusvoimain komentaja kenraali Timo Kivinen sekä operaatiopäällikkö kenraalimajuri Pasi Välimäki, joka on myös Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja.  Kunniaosastona olivat suomalaissaksalainen reserviläisosasto sekä Saksan kaartin kunniapataljoona Wachbataillon Berliinistä. Perinneyhdistyksen aiempi puheenjohtaja Pertti Laatikainen johti maanpuolustusjärjestöjen delegaatiota, jossa olivat Lotta Svärd -säätiö, Lottaperinneliitto, Maanpuolustuskiltojen liitto, Naisten valmiusliitto, Reserviupseeriliitto ja Sotilaskotiliitto.  Tilaisuutta johti Bundeswehrin reservin eversti Mark Aretz, joka on tunnettu Suomen ystävä. 

25 vuotta sitten alkoi suomalaissaksalainen reserviläisyhteistyö alun perin Iisalmen ja Lüneburgin kunnan välillä. Yhteistyö on jatkunut vuosien ajan ja vaikka Bundeswehrin alasajo on heikentänyt toimintaa Saksassa, vastaavasti toiminta on lisääntynyt Suomessa. 

Nykyään Jägerbataillon 91 on Kymen jääkäripataljoonan kummijoukko-osasto.

Ennen Finnentagia suomalaiset reserviläiset tutustuivat Bundeswehriin parin vuorokauden ajan ja saivat sotilaskoulutusta esi-isien tapaan, tämän hetken viimeisimmällä tekniikalla. Torstaina koulutus oli Lüneburgissa Theodor Körner-kasarmeilla palvelusaseisiin pistooliin P8 ja rynnäkkökivääriin G36. Aseisiin tutustuttiin ensin AGSHP-simulaattoriammunnoissa. Varsinkin neljän hengen ryhmäammunnat rakennetun alueen hyökkäyksen torjunnassa olivat kaikkien mieleen ja uusintayrityksiä otettiin useasti.

Ampumaradalla päästiin yrittämään saksalaisen ampumataitomerkin (Schützenschnur, ampumanauha) suorittamista ja kisattiin perinteinen kilpailu suomalaisten ja saksalaisten reserviläisten välillä. Ampumataitomerkkiin kuuluu pistoolilla 5 osumaa kolmeen hahmotauluun 20 metristä sekä toiminnallinen rynnäkkökivääriammunta. G36-rynnäkkökiväärissä on kiinteästi punapistetähtäin ja kiikaritähtäin, joten se soveltuu kaikille etäisyyksille. Suorituksessa ammuttiin kaikki laukaukset kaatuviin tauluihin, jotka pienenivät lyhyemmiltä etäisyyksiltä. Ensin 200 metristä 4 laukausta tuelta pystyasennossa, sitten 150 metristä 4 laukausta maaten lipas ilmassa, 100 metristä seisten 2 ja polvelta 2 laukausta sekä punapisteellä 80 metristä seisten 2 ja polvelta 2 laukausta. Saksassa tähtäimiä ei kohdisteta ampujan mukaan, vaan aseet on valmiiksi kohdistettu ja ampuja opettelee aina ampumaan samaan kohtaan sivuun, mikäli oma silmä ei vastaa referenssiä. Järjestelmässä on etunsa, että pakasta otetulla aseella on heti tarkka mutta suomalaiselle ärsyttävää, mikäli joutuu tähtäämään sivuun. Suomalaisten kovasta tasosta kertoo kuitenkin se, että kaikki saivat suoritettua ampumamerkin kultatasolla vierailla aseilla. Saksassa ammunta on tarkan valvonnan alla, patruunat jaetaan valmiiksi lipastettuina ja jokaista ampujaa kohti on yksi valvoja.

105 vuotta jääkärikoulutuksen alkamisesta

Suomalaisten nuorten vapaaehtoisen sotilaskoulutuksen alkamisesta Saksassa on kulunut 105 vuotta. Jääkärien muistoa vaalitaan joka helmikuun lopussa lauantaina alkuperäisessä varuskuntakaupungissa Lockstedter Lagerissa, nykyisessä Hohenlockstedtissa, Saksassa. Finnentagin eli suomalaisten päivän tapahtuman isäntänä on Hohenlocstedtin kunta. 

Lauantai alkoi majuri Kirvesniemen esitelmällä “Vapaussodan kunniamerkit ja symboliikka”. Kirvesniemen vaikuttava kokoelma oli esillä Vesitornimuseossa (Museum am Wassertürm), jossa voi tutustua vakituiseenkin jääkärinäyttelyyn. Esitelmä oli hyvin laadittu ja mieleenpainuvin kohta oli lentomerkkiin liittyvä kertomus Suomen puolelle vapaussodassa tulleista venäläisistä lentäjistä. Heidän ei annettu lentää yksin ja suomalainen sotilas laitettiin kyytiin pistoolin kanssa. Ohjeistus oli ampua lentäjä, mikäli hän lentää itään. Kysyttäessä pelastautumisesta, vastauksena oli : ”Isänmaan puolesta”. 

Esitelmän jälkeen siirryttiin läheiselle Kellinghusenin hautausmaalla laskemaan ruusut ensimmäisen maailmansodan muistomerkillä neljän tuberkuloosiin kuolleen jääkärin haudalla. Tuberkuloosi oli sen ajan pandemia, varsinkin tiiviissä majoituksessa. 

Ensimmäinen tilaisuus pidettiin 70 vuotta sitten pienimuotoisesti Neuvostoliiton varjossa. Viime vuosina tapahtuma on kasvanut ja nyt laskettiinkin 17 seppelettä eri järjestöjen taholta.  Joka viides vuosi paikalla on puolustusvoimien ylin johto ja tänä vuonna paikalla oli puolustusvoimain komentaja kenraali Timo Kivinen sekä operaatiopäällikkö kenraalimajuri Pasi Välimäki, joka on myös Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen puheenjohtaja.  Kunniaosastona olivat suomalais-saksalainen reserviläisosasto sekä Saksan kaartin kunniapataljoona Wachbataillon Berliinistä. Perinneyhdistyksen aiempi puheenjohtaja Pertti Laatikainen johti maanpuolustusjärjestöjen delegaatiota, jossa olivat Lotta Svärd -säätiö, Lottaperinneliitto, Maanpuolustuskiltojen liitto, Naisten valmiusliitto, Reserviupseeriliitto ja Sotilaskotiliitto.  Tilaisuutta johti Bundeswehrin reservin eversti Mark Aretz, joka on tunnettu Suomen ystävä. 

25 vuotta sitten alkoi suomalais-saksalainen reserviläisyhteistyö alunperin Iisalmen ja Lüneburgin kunnan välillä. Yhteistyö on jatkunut vuosien ajan ja vaikka Bundeswehrin alasajo on heikentänyt toimintaa Saksassa, vastaavasti toiminta on lisääntynyt Suomessa. 

Nykyään Jägerbataillon 91 on Kymen jääkäripataljoonan kummijoukko-osasto.

Ennen Finnentagia suomalaiset reserviläiset tutustuivat Bundeswehriin parin vuorokauden ajan ja saivat sotilaskoulutusta esi-isien tapaan, tämän hetken viimeisimmällä tekniikalla. Torstaina koulutus oli Lüneburgissa Theodor Körner-kasarmeilla palvelusaseisiin pistooliin P8 ja rynnäkkökivääriin G36. Aseisiin tutustuttiin ensin AGSHP-simulaattoriammunnoissa. Varsinkin neljän hengen ryhmäammunnat rakennetun alueen hyökkäyksen torjunnassa olivat kaikkien mieleen ja uusintayrityksiä otettiin useasti. 

Ei kohdistusta

Ampumaradalla päästiin yrittämään saksalaisen ampumataitomerkin (Schützenschnur, ampumanauha) suorittamista ja kisattiin perinteinen kilpailu suomalaisten ja saksalaisten reserviläisten välillä. Ampumataitomerkkiin kuuluu pistoolilla 5 osumaa kolmeen hahmotauluun 20 metristä sekä toiminnallinen rynnäkkökivääriammunta. G36-rynnäkkökiväärissä on kiinteästi punapistetähtäin ja kiikaritähtäin, joten se soveltuu kaikille etäisyyksille. Suorituksessa ammuttiin kaikki laukaukset kaatuviin tauluihin, jotka pienenivät lyhyemmiltä etäisyyksiltä. Ensin 200 metristä 4 laukausta tuelta pystyasennossa, sitten 150 metristä 4 laukausta maaten lipas ilmassa, 100 metristä seisten 2 ja polvelta 2 laukausta sekä punapisteellä 80 metristä seisten 2 ja polvelta 2 laukausta. Saksassa tähtäimiä ei kohdisteta ampujan mukaan, vaan aseet on valmiiksi kohdistettu ja ampuja opettelee aina ampumaan samaan kohtaan sivuun, mikäli oma silmä ei vastaa referenssiä. Järjestelmässä on etunsa, että pakasta otetulla aseella on heti tarkka mutta suomalaiselle ärsyttävää, mikäli joutuu tähtäämään sivuun. Suomalaisten kovasta tasosta kertoo kuitenkin se, että kaikki saivat suoritettua ampumamerkin kultatasolla vierailla aseilla. Saksassa ammunta on tarkan valvonnan alla, patruunat jaetaan valmiiksi lipastettuina ja jokaista ampujaa kohti on yksi valvoja.

Perjantaina toinen koulutus tapahtui Panzerlehrbrigade 9:ssä Münsterissa, joka on Saksan Parola. Örtzetal-kasarmeilla tutustuttiin Leopard 2A6 -panssarivaunuun ja sen simulaattorikoulutukseen. Simulaattoreina oli neljä konttia, joitten sisäosa on mallinnettu panssarivaunun mukaan. Kun ovi laitettiin kiinni ja kaiuttimet jyrisivät pimeässä kontissa, oli tunnelma varsin autenttinen. Samanlaisia pitäisi saada Puolustusvoimien VKY-järjestelmäänkin. Kontit oli linkitetty yhteen panssariryhmän toiminnan harjoittelemiseksi ja ovat tarvittaessa yhdistettävissä maailmanlaajuisesti. Oikealla panssarivaunulla ei päästy ajamaan mutta ahtautumista paikoille päästiin harjoittelemaan ja tutustumaan miehistön MP7-konepistooleihin. Onnistuneen kouluttautumisen lopuksi jaettiin vielä saksalaisten panssarimiesten barettimerkit.  

Münsterin hienoon panssarimuseoon ei tällä kertaa ehditty tutustumaan mutta sen pihalla laskettiin kukat jääkärien muistokivelle. Jääkärien muistokivi paljastettiin viime vuonna Münsterissa koulutuksessa olleitten jääkärien muistoksi.

Perjaintai-iltapäivällä suomalaissaksalainen reserviläisosasto vieraili Hampurin valtavalla 390 hehtaarin kauniilla Ohlsdorfin hautausmaalla ensimmäisen maailmansodan sotilashaudoilla ja puhdisti jäljellä olevat hautakivet sekä laski ruusut niille. Hampurissa asuvat suomalaiset olivat tehneet salapoliisityötä arkistoissa ja saaneet selville, että sinne oli haudattu yhdeksän jääkäriä. Kolme oli haudattu siviilihautoihin, jotka oli jo otettu uudelleen käyttöön, mutta kuusi hautakiveä oli vielä jäljellä sotilashautausmaalla, joka säilytetään ikuisesti. Yksi jääkäri oli haudattu vahingossa saksalaisten sijasta venäläisten puolelle, sen hetkisen kansalaisuuden mukaan. Suomen valtiota ei vielä tuolloin 1917 ollut olemassa eikä jääkärien sotilaskoulutus ollut yleisessä tiedossa. Moni ei edes tiennyt, että oli vielä 27. jääkäripataljoona. Numero 27 tulee myös siitä, että numero 2 käännettiin toisin päin numeroksi 7. 

Matkalla oli tiukka aikataulu ja paljon tapahtumia mutta lauantain illanvietto jääkärien alkuperäisellä M1-kasarmilla Jägerabend-illanvietossa kruunasi kaiken.

Ensi vuonna matkasta on tulossa MPK:n kurssi ja on sotilaskotien juhlavuosi, koska suomalaisten sotilaskotien esikuva sijaitsee juuri Hohenlockstedtissa.

Kellinghusenin ja Hohenlockstedtin juhlallisuuksista löytyvät videot YouTubesta hakusanalla Finnentag 2020.

Sotilaskodin alkulähteillä

Perjantaina toinen koulutus tapahtui Panzerlehrbrigade 9:ssä Münsterissa, joka on Saksan Parola. Örtzetal-kasarmeilla tutustuttiin Leopard 2A6 -panssarivaunuun ja sen simulaattorikoulutukseen. Simulaattoreina oli neljä konttia, joitten sisäosa on mallinnettu panssarivaunun mukaan. Kun ovi laitettiin kiinni ja kaiuttimet jyrisivät pimeässä kontissa, oli tunnelma varsin autenttinen. Samanlaisia pitäisi saada Puolustusvoimien VKY-järjestelmäänkin. Kontit oli linkitetty yhteen panssariryhmän toiminnan harjoittelemiseksi ja ovat tarvittaessa yhdistettävissä maailmanlaajuisesti. Oikealla panssarivaunulla ei päästy ajamaan mutta ahtautumista paikoille päästiin harjoittelemaan ja tutustumaan miehistön MP7-konepistooleihin. Onnistuneen kouluttautumisen lopuksi jaettiin vielä saksalaisten panssarimiesten barettimerkit.  

Münsterin hienoon panssarimuseoon ei tällä kertaa ehditty tutustumaan mutta sen pihalla laskettiin kukat jääkärien muistokivelle. Jääkärien muistokivi paljastettiin viime vuonna Münsterissa koulutuksessa olleitten jääkärien muistoksi.

Perjaintai-iltapäivällä suomalaissaksalainen reserviläisosasto vieraili Hampurin valtavalla 390 hehtaarin kauniilla Ohlsdorfin hautausmaalla ensimmäisen maailmansodan sotilashaudoilla ja puhdisti jäljellä olevat hautakivet sekä laski ruusut niille. Hampurissa asuvat suomalaiset olivat tehneet salapoliisityötä arkistoissa ja saaneet selville, että sinne oli haudattu yhdeksän jääkäriä. Kolme oli haudattu siviilihautoihin, jotka oli jo otettu uudelleen käyttöön, mutta kuusi hautakiveä oli vielä jäljellä sotilashautausmaalla, joka säilytetään ikuisesti. Yksi jääkäri oli haudattu vahingossa saksalaisten sijasta venäläisten puolelle, sen hetkisen kansalaisuuden mukaan. Suomen valtiota ei vielä tuolloin 1917 ollut olemassa eikä jääkärien sotilaskoulutus ollut yleisessä tiedossa. Moni ei edes tiennyt, että oli vielä 27. jääkäripataljoona. Numero 27 tulee myös siitä, että numero 2 käännettiin toisin päin numeroksi 7. 

Matkalla oli tiukka aikataulu ja paljon tapahtumia mutta lauantain illanvietto jääkärien alkuperäisellä M1-kasarmilla Jägerabend-illanvietossa kruunasi kaiken.

Ensi vuonna matkasta on tulossa MPK:n kurssi ja on sotilaskotien juhlavuosi, koska suomalaisten sotilaskotien esikuva sijaitsee juuri Hohenlockstedtissa.

Kellinghusenin ja Hohenlockstedtin juhlallisuuksista löytyvät videot YouTubesta hakusanalla Finnentag 2020.

Kimmo Kiiveri