Meritilannekuva ja tunnistusvalmius vaativat yhä enemmän voimavaroja

Maailmantalouden tavaravirtoihin liittyvät meriyhteydet ja kauppaväylät, sekä kansallisten kauppaväylien valvonta ja hallinta vaativat yhä enemmän taloudellisia satsauksia. Omia strategisia vesiä ja väyliä valvotaan niin rajaviranomaisten kuin merivoimienkin eri kokoisilla aluksilla riippuen annetusta tehtävästä. Ilmavoimat valvoo ilmatilaa ja tukee merivalvontaa. Maavoimien tehtävä on valmistautua meriliikenteen mantereellisen infran suojaamiseen. Sen lisäksi Suomi nojaa monen tasoiseen kansainväliseen ja alueelliseen yhteistyöhön Itämerellä. Kaupallista merenkulkua valvotaan paikannus-, tutka- ja satelliittiverkoissa. Juuri kuukauden alkupuolella virisi hienoinen suurvaltajohtajien liennytysasenne, joka ilmeni INF-sopimuksesta lipeämisten jälkeen ja ehkä myös ilmeisessä kilpavarustelukierteen alkamisen mahdollisuudessa. Liennytyskehityskään ei vähennä kilpailua maailman meriväylillä ja niiden valvontatarvetta.

Joka hetki Itämerellä purjehtii 2000 suurta alusta, jonka lisäksi tulevat pienet rannikko-, kalastus ja huvialukset. Merivoimillamme oli 2017 lähes tuhat tunnistustehtävää, joista suurimman osan operoi Merivoimien taistelualukset, joiden ykköstehtävä on valmistautua asevoiman käyttöön erilaisissa uhkatilanteissa. Monipuolisten ase-, valvonta-, etsintä- ja logistiikkajärjestelmien hankinta- ja ylläpitokustannusten hintalappu on hinnakas, jonka jälkeen suurin kustannus on vuosittaiset henkilöstömenot. Ukrainan kriisin seurauksena vuosina 2016 ja -17 Venäjän sotilasliikenne Itämerellä sai erityistä huomiota. Median tietojen varassa olevalle muodostui kuva kaikkien mahdollisten maalien tunnistamisesta. Haluttiin näyttää lippua todisteena Venäjän lisääntyvästä sotilaallisesta toiminnasta.

Laivue 2020 – Puolustusmenisteriö www.defmin.fi

Perinteinen lipun näyttö (Fleet in being) tarkoitti visuaalista lipun ja asejärjestelmien näyttöä ja valmiutta. Tämän päivän visuaalinen lipunnäytön rinnalle on tullut sähköinen, kyperissä tapahtuva lipunnäyttö, harjoitusten antama haluttu viesti sekä tarve nähdä, mutta ei näkyä kyky. Sotilasbudjetit ja hankinnat ja käytössä olevan välineistön hallinta, valmius ja koulutustaso antavat kuvan ennaltaehkäisykyvystä, pelotteesta. Tehtävän mukaisen oikean välineen valinta ja kaikkien merellä toimivien, niin viranomaisten kuin kaupallistenkin toimijoiden yhteistyö on jo taloudellisestikin välttämätöntä. Keinoäly yhteistoimintatahojen järjestelmien integroinnissa on vastaus kustannustehokkaalle toiminnalle. Ympärivuorokautinen valvonta haastaa logistiikan ja miehistön.

Kylmän sodan aikana Saksa operoi Itämerellä toisen maailmansodan aikaisilla korvettia pienemmillä, nopeilla aluksilla (schnellboote), kunnes geopoliittinen vallankumous seurasi Neuvostoliiton kaatumista. Uudessa tilanteessa vanhenevat alukset haluttiin korvata 12-16 korvetilla, kunnes päädyttiin K-130 ohjelman viiteen Braunschweig-luokan korvettiin, jonka todettiin olevan juuri sopiva Itämeren olosuhteisiin uudessa terrorismin vastaisessa sodassa merirosvoineen ja rannikon erikoisoperaatioineen. Ensimmäinen uusi korvetti oli täysin operaatiokelpoinen juuri kriisivuonna 2014. Sen saamien erinomaisten kokemusten perusteella päätettiin tehdä uusi viiden aluksen tilaus. Näin 89 metrisestä 1.840 tonnin korvetista tuli Naton vaatimuksesta Itämerellä operoiva väylästöjen vartija ja monitoiminen neljän dimension taistelutilan pelote ja Naton lipun näyttäjä.

Kuvalähde https://maanpuolustus.net/threads/laivue2020
Lisätietoja – https://www.defmin.fi/files/3686/Laivue2020_PLM_2017_verkkojulkaisu.pdf

Ruotsin merivoimat tuli julkisuuteen tammikuun toisella viikolla uudesta rakenteilla olevasta sukellusveneestä ja sen entistä pidempiä sukelluksia mahdollistamista Stirling-moottoreista. Uusia moottoreita ja järjestelmiä sijoitetaan vanhaan Gotland – luokan sukellusveneeseen, joka näin saa uusia, moderneja suorituskykyjä. Ruotsin vaikeuksissa ollut sukellusveneohjelmakin sai 2014 uutta nostetta Ukrainan kriisistä. Ruotsin merivoimien komentaja perusteli hankintaa uusien hybridiuhkien torjunnalla, joka jätti kysymysmerkin veneen todellisesta tarpeesta ja mahdollisesti uusista tehtävistä. Niiden tehtävien avainsanat lienevät ensisijaisesti vedenalaisessa valvonta-, torjunta- ja hyökkäyskyvyssä. Tarvitaan merisodan tekniikka, kuten pitkän kantaman sonar -järjestelmiä, älykkäitä torpedoja sekä yhteistoimintakykyä pinta- ja ilmavoimien kanssa. Mainitut hybridiuhat tarkoittanee juuri samaa, mistä tänä päivänä asevoimissa, valtion hallinnossa, taloudessa, tuotannossa ja kodeissakin keskustellaan – Puhutaan resilienssistä, yhteiskunnan sietokyvystä monitahoisissa vaikutus-, painostus- ja asevoimalla uhkaamistilanteissa. Normaalioloissa ja niin sanotuissa uusissa hybridisissä uhkatilanteissa sukellusvene ei ole kustannustehokkain välinen. Päätehtäviensä kylkiäisenä se kuitenkin tukee kokonaisturvallisuutta arvokkaalla tiedustelu- ja valvontadatalla.

Keinoälyllä evästetty autonomia avaa uusia, laajempia mahdollisuuksia merellä toimiville niin kaupallisille kuin turvallisuudestakin vastaaville tahoille. Autonomia lisäisi merivalvonnassa kustannustehokasta toimintaa Itämerelläkin. Se maksimoisi aluksen suorituskyvyn, vähentäisi riskejä ja laskisi kustannuksia. Järjestelmä mahdollistaa joustavasti tehtävän määrittelyn ja -muutokset sekä vähentää joutoaikaa ilman miehistön vaihtoa. Mahdollistaa se myös alusten välisen yhteistoiminnan ja autonomisen törmäyksen eston. Järjestelmä voidaan integroida käytössä oleviin propulsiojärjestelmiin ja sensoreihin, kuten esimerkiksi AIS paikannus-, tutka- ja sonarjärjestelmiin. Kaikki kamerajärjestelmät esimerkiksi elektro-optiset ja infrapuna kamerat, pimeä- ja lämpökuvaimet, sensorit, ja vedenalaisen valvonnan laitteistot voivat välittää reaaliaikaisen tilannekuvan maissa olevalle komentokeskukselle ja yhteistoimintatahoille. Se puolestaan antaa perusteita uusille tehtäville tai järeimmille järjestelmille. Ajan myötä hankitun tiedustelutiedon ja datan perusteella rakentuvat algoritmit ja tiedusteludata autonomisen tunnistuksen, luokittelun sekä raportoi uhkista ja alusmaaleista.

Partioalusten varustukseen voidaan lisätä aktiivinen/passiivinen sonarjärjestelmä, joka voi havaita alukset laajalta alueelta, perinteiset ja minisukellusveneet, pinta-alukset ja torpedot. Esimerkiksi autonominen/etäohjattava yhden henkilön operoitava vedenalainen robotti (ROV) voi hyvin olla yhteistoiminnassa partioveneen kanssa. Samoin vesikuuntelujärjestelmä tuottaa jatkuvasti uutta, käyttökelpoista dataa, jonka partioalus voi tunnistaa.

Eräs kalleimmista kustannuksista merioperaatioissa on henkilöstö. Autonomiset valvonta- ja partioveneet alentavat kustannuksia merkittävästi valvonnan laadun silti kärsimättä. Erityisesti normaalin ja ns. harmaan valmiustilan aikana ja yllättävästi kehittyvien aseellisten konfliktien aikana autonomiset järjestelmät maksavat hintansa takaisin. Maissa olevilla operaattoreilla on mahdollisuus ylläpitää valvontakykyä ja puolustuksellista läsnäoloa ilman korkeita miehistökustannuksia ja suuria riskejä. Partiointia voidaan suorittaa 24/7 ilman miehistöjen vaihtamista. Itseohjautuvan partioveneen turvallisuus ja suojaaminen ovat samanlainen haaste, kuin kaupallisillakin itseohjautuvilla aluksilla.

Puolustusvoimien henkilöstön jaksaminen on ollut esillä alan ammattiliittojen ja Puolustusvoimienkin uutisoinnissa. Upseeriliitto esitti tammikuun alussa kadettikoulutuksen lisäämistä helpottamaan upseereiden ylikuormittamista. Sen torjui Pääesikunnan komentopäällikkö, vedoten tulevaisuuden ennusteisiin. Viime vuonna uutisoitiin myös laivahenkilöstön runsaista, suunnitelmiin kuulumattomista merivuorokausista, jotka lisäävät henkilöstön kuormitusta. Silloinen tilanne herätti myös kysymyksen tilastojen tarpeesta juuri uusien suurhankintojen alla.

Itämeren rannikkovaltioiden autonomisten partioveneiden yhteistoimintaverkosto Itämerellä edustaisi normaaleissa- ja jännittyneissä oloissa kustannustehokasta, jatkuvan tilannekuvan ja tunnistuskyvyn ylläpitoa. Antaisihan se avovesiaikana mahdollisuuden keskittyä suunniteltuihin harjoituksiin ja vuosilomien tarkoituksenmukaiseen sijoitteluun kesäkuukausina.

Artikkelikuva: Hämeenmaa-luokan miinalaiva (vas.) ja Hamina-luokan ohjusvene. (oik.) Miinalaivat poistuvat käytöstä vuoteen 2025 mennessä. Hamina-luokan ohjusveneet peruskorjataan ja ne jatkavat palveluksessa 2030 -luvulle.
Kuvan lähde https://www.defmin.fi/files/3686/Laivue2020_PLM_2017_verkkojulkaisu.pdf