Talous ja turvallisuus kulkevat käsikädessä

G20 maat Kartta: Wikipedia

Trump pyrkii romuttamaan toisen maailmansodan jälkeen sovitut talouden maailmanjärjestyksen (Bretton Woods) perusteet ja muut sopimusvaraiset järjestelyt kuten WTO:n tulli- ja vapaakauppasopimukset. G20 maat neuvottelivat tämän vuosituhannen finanssikriisin jälkeen talouden uuden maailmanjärjestyksen. G-20 yhteisö tiivistyi myöhemmin G8 yhteisöksi, joka vielä supistui G7:ksi Venäjän tultua suljetuksi 2014 Krimiin ja Ukrainaan liittyvien selkkausten seurauksena. Kesäkuussa Kanadan G7 kokouksessa vallitsi aluksi yhteisymmärrys mutta Trumpin poistuttua kokouksesta ovet paukkuen jäi lopputulemaksi G6+1 hämmästys. Kuvaan on myöhemmin astunut Brics maiden Etelä-Afrikan kokouksessa esittämä huolestuminen Trumpin talouspoliittisesta ryöpytyksestä ja vaatimuksista WTO:n maailmankauppaa koskevien sopimusten soveltumattomuudesta nykyaikaan. Kysymys on jo todellisesta kauppasodan mutta myös turvallisuuspoliittisten voimien mobilisoinnista. Niillä, jotka haluavat romuttaa WTO:n olemassa olon oikeutuksen on tarjolla tilalle yhteisöllisyyden sijaan vain kauppasodan välineitä ja talouden ylivoimaa. Kysymys on maailman valta ja voimasuhteiden välisestä mittelöstä.

Trumpin kauppa- ja turvallisuuspolitiikka rakentuu kahden välisiin kauppasopimuksiin ja aggressiivisiin suojatulleihin, joilla suojataan kotimaan teollisuutta samalla, kun vaaditaan etupäässä Nato liittolaisilta tuntuvia lisäpanostuksia puolustusmenoihin. Ei riitä, että useilla Naton liittolaisilla on selkeä suunnitelma lisätä puolustusmenoja ja näin myös liiton pelotetta. Väitteet pelotevajeesta Ruotsin ja Suomen liittoutumisen rajapintoja hipovassa ympäristössä suuntaa ajatukset tahtomattakin Baltian riittämättömään puolustukseen, Baltian pelotevajeeseen.

Ruotsin kansallisen puolustuksen strateginen valinta on avun vastaanottaminen taannoin julistetun oman puolustuksen noin viikon ajanvoiton turvin. Edellytyksenä on sotilaallisesti tärkeiden Itämeren satamien, lentokenttien ja maakuljetusinfran hallussapito ulkoisen avun tarpeisiin. Ulkopuolisen avun saapuminen maahan lisäisi pelotetta ja kasvattaisi samalla Baltian maiden puolustuskykyä. Baltian puolustuksen näkökulmasta elintärkeää on Naton meren herruus Itämerellä aina pohjoista Itämerta myöten sisältäen luonnollisesti kattavan ilmaherruuden.

Itämeren turvallisuus ja Suomen talous ovat kytköksissä toisiinsa. Kylmän sodan jälkeen strateginen valintamme on ollut sitoutuminen yhä tiiviimmin länteen, Euroopan unioniin, sotilaalliseen yhteistyöhön Ruotsin kanssa, Nato kumppanuuteen ja Yhdysvaltojen ja muiden Nato maiden kanssa solmittuihin kahden välisiin sotilaallisiin aiesopimuksiin. Olemme puolemme valinneet, emmekä voi sanoutua irti Itämeren alueen sotilaallisesta tilanteesta ja mahdollisista kriiseistä.

Jos Ruotsin ulkopuolisella tuella vahvennettu puolustus koetaan haasteelliseksi, on meillä oltava uskottava valmius rajoillamme ja rannikoillamme Ahvenanmaa mukaan lukien; yhtä jalkaa Ruotsin kanssa, tarvittaessa pari askelta edellä. Virolla on kädet täynnä tehtäviä maarajojensa turvaamisessa. Meidän on kyettävä Itämerelle suuntautuvien väylien ja meriliikenteen valvontaan ja varmistamiseen sekä yhteistoimintaan pohjoisella Itämerellä ruotsalaisten ja muiden kumppaneiden kanssa.

K9 Thunder Kuva: Wikipedia

Strateginen merimiina, kuten maamiinatkaan (nykyisetkin) eivät yksinään luo pelotetta. Miinoituksia on valvottava ja suojattava. Kylmän sodan miinoitusjärjestelmä merellä nojasi keskeiset alueet kattavaan, tarkkaan pistemaaleja hallitsevaan rannikkotykistöön, joka suojasi tarvittaessa torjunta- ja erityisesti suojamiinoitteiden pelotevaikutuksen varoitus- tai tuhoavalla pistemaaliammunnalla. Tätä kykyä sovitetaan tänään maavoimien uudelle K-9 telahaupitsille. Laivatykistön kantamakaaret eivät kata ulkona olevia suojamiinoitteita, varsinkaan tilanteessa, jossa ne on vedetty saariston sisään sensoreidensa ja ilmatorjunnan suojaan. Uuden pitkän kantaman Gabriel ohjuksen käyttö taas eskaloisi ja olisi selkeä syy vastata astetta kovemmalla voimalla tai jopa syy aloittaa sotatoimet. Merimiinoitusjärjestelmä ja miinantorjunta ovat kauppamerenkulkumme ja näin myös taloutemme turvaamisen elintärkeitä komponentteja Itämeren joutuessa sotilaallisen kriisin piiriin. Tämä asia on kohta kaksi vuosikymmentä jättänyt mediassa ja näin myös julkisessa keskustelussa varjoonsa Maavoimien päätehtävät. Maavoimille on lisätty rannikkopuolustuksen mm. miinoitusoperaatioiden suojaamista ja maihinnousujen torjuntaa yhdistettyjen operaatioiden nimissä.

Itämeri on nostettu tikun nokkaan Naton ja nyt Trumpin Venäjä missiossa, vaikka maiden suhteita rasittaakin paljon kauempana riehuvat kriisit ja taloudelliset sanktiot. Pelotteen lisääminen puolustusmenoja kasvattamalla vaatii poliittisen tahdon lisäksi talouskasvua. Vaatimukset Trumpin 4% kansantuoteosuudesta puolustukseen on poliittisesti mahdotonta nykyoloissa. Vaatimus sisältää myös paheksunnan Venäjän energiaan sitoutumiseen ja myös vaatimuksen kahlita Kiinan Silkkitien kehittämisintoa ja vaikutusvaltaa maailman merireiteillä. Toisaalta vaatimuksen esittäjä yrittää kaikin tavoin estää WTO:n ponnisteluja kaupan esteiden poistamiseksi tulli- ja eristäytymispolitiikallaan ja kauppasodalla uhkailuineen, joka näkyy jo Euroopan BKT:n kasvuprosenteissa. Trumpin taloudelliset sanktiot näyttävät lyhyellä aikavälillä olevan vaikutuksiltaan nopeampia ja tehokkaampia kuin Venäjän väitetty hybridivaikuttaminen. Pörssit reagoivat välittömästi Trumpin twiitteihin etenkin, kun kohde on Naton jäsenmaa.

Kytevän kauppasodan vaikutukset alkavat näkyä myös maailman taloudessa. EU:n kauppasopimus Japanin kanssa ei varmasti ollut Trumpin mieleen. Kiina lisää investointeja Eurooppaan vetäen niitä pois Yhdysvalloista. Alku vuoden aikana Kiinan investoinnit Eurooppaan olivat yhdeksän kertaa suuremmat verrattuna Yhdysvaltoihin, jonne investointinotkahdus oli runsaasta 20 mrd US-dollarista 2 mrd dollariin. Trumpin takataskussa ovat teräs- ja alumiinitullien lisäksi eurooppalaisten autojen tullikorotukset ja 500 mrd dollarin Kiinan vienti Yhdysvaltoihin. Vastassa on 130 mrd dollarin Kiinan tuonti Yhdysvalloista ja EU:n mahdolliset vastatoimet. Kiinalla on saatavia Yhdysvalloista 380 mrd dollaria, joka on todellinen markkinoita järkyttävä pommi, jos Kiina alkaisi myydä velkakirjoja maailman pörsseissä.

Onneksi taustalla toimii edelleen kylmän sodan jälkeen turvallisuuspolitiikan rakennetut monenkeskiset instituutiot, neuvotteluvarainen diplomatia, YK:n alaiset monet järjestöt ja neuvotteluprosessit, joita EU edelleen tukee. Ne edustavat jatkuvuutta ja ovat valmiudessa tukemaan monenkeskisiä neuvotteluja, jos vain poliittista tahtoa löytyy. Nyt turvallisuuspoliittisessa ja erityisesti ydinaseiden käyttöä rajoittavissa neuvotteluissa keskiössä ovat kahden ydinasesuurvallan johtajat Trump ja Putin, joka painii lännen asettamien pakotteiden kanssa. Vaikka Putin näyttää olevan ennustettavampi pyrkimyksissään hän tietää, että Trump toimii vaalilupaustensa ohjaamana, vaikka toimeenpanon järeys yllättääkin. Venäjän tien ei ole Pohjois-Korean tie. Trumpin kanssa kannattaa ylläpitää puhevälejä, vaikka sitten Euroopan ja Trumpin hallinnon yli ja ohitse.

Trump syyttää EU:a viholliseksi ja syypääksi satojen miljardien dollareiden kaupan ja suorien investointien alijäämästä. Eniten häntä kismittää tavarakaupan alijäämä. Junckerin heinäkuun vierailun keskeinen neuvottelutavoite Washingtonissa oli säilyttää EU:n keskusteluyhteys Yhdysvaltoihin ja hän pystyikin sopimaan aikalisästä autotullien ja uusien tullioperaatioiden toimeenpanolle. EU:lla on tärkeä rooli monenkeskisen talous- ja turvallisuuspolitiikan lipunkantajana vaimentaa kauppasodasta väistämättä aiheuttavia konflikteja ja eskaloitumisen riskiä voimakeinojen käyttöön. Monet globaalit kriisit, sodat ja humanitääriset katastrofit ovat jääneet maailman medioissa kauppasodan katveeseen.

Seppo Ruohonen