Kutsunnat – Suomalaisen asevelvollisuuden kivijalka

Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin aluetoimistot kautta maan pitävät kutsuntoja kunnissa ja kaupungeissa. Tänä vuonna kutsunnanalaisia nuoria miehiä on noin 33 000 ja meillä lounaisen Suomen alueella, Ahvenanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa, heitä on runsaat 4 500. Lounais-Suomen aluetoimiston henkilöstö kiertää alueellaan 15. elokuuta – 15. joulukuuta pitäen kutsuntoja yli 35 paikkakunnalla ja tilaisuuksia on lähes kuusikymmentä. Kutsuntojen kautta palvelukseen, joko varusmies- tai siviilipalvelukseen määrätään noin 75 prosenttia kutsunnanalaisista. Osa kutsunnanalaisista määrätään uudelleen tarkastettavaksi 1 – 3 vuoden päästä ja osa vapautetaan kokonaan palveluksesta rauhan aikana. Suurimmat syyt uudelleentarkastukseen tai kokonaan vapauttamiseen ovat fyysiset vammat tai fyysiset ja henkiset sairaudet. Osalla syynä on huumausaineet, joiden suhteen Puolustusvoimilla on totaalinen nollatoleranssi.

Aiemmin ylipainoa pidettiin perusteena uudelleentarkastusmääräykselle, mutta nykyisin ainakin Lounais-Suomen aluetoimiston kutsunnoissa se ei ole peruste lykätä palvelukseen astumista. Toki sairaanloinen ylipaino on edelleen meilläkin peruste uudelleentarkastukseen, mutta määräykseen liittyy aina ohjaus terveydenhuollon avun piiriin. Lyhyt kokemukseni kutsunnoista on nimittäin osoittanut, että valtaosa ylipainon takia uudelleentarkastettavaksi määrätyistä palaavat kutsuntalautakunnan eteen vuoden tai kahden päästä vähintäänkin saman painoisena, ellei jopa ylipainoisempana. Siksi olen lautakunnan puheenjohtajana asettanut nuoria, ylipainoisia miehiä ”selkä seinää vasten” eli tehnyt herramiessopimuksia painonpudotuksesta ja määrännyt palvelukseen B -luokassa. Tekemiini sopimuksiin kuuluu ”pykälä”, jonka mukaan nuoriherra lupautuu parantamaan fyysistä olemustaan niin, että palvelukseen astumisen yhteydessä tehdyssä lääkärintarkastuksessa kutsuntojen B -luokka muuttuu A -luokaksi. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että selvästi näköpiirissä oleva päämäärä, palvelukseen astuminen kannustaa ja jopa pakottaa tulevan alokkaan ottamaan itseään niskasta kiinni paremmin kuin hamassa tulevaisuudessa leijuva uudelleentarkastus ja vielä kauempana oleva palvelukseen astuminen.

Laajan reservin ja yleisen asevelvollisuuden merkitys

Kuva: Maavoimat

Kutsuntojen kautta palvelukseen määrätään ja varusmiespalveluksen suorittaa sodan ajan joukkojen ”nuorennus-” ja täydennystarpeeseen nähden enemmän nuoria miehiä ja vapaaehtoisuuden kautta nuoria naisia. Saattaa tuntua tyhmältä, että meidän reserviläisten määrä on lähes kaksinkertainen sodan ajan joukkojen tarpeeseen nähden. Voin vakuuttaa, että tässä ei ole mitään tyhmää. Otan esimerkkinä lääkintämiehet. Kovin moni lääkintämies tai -aliupseerikoulutuksen saaneista hakeutuu varusmiespalveluksen jälkeen terveydenhuollonalalle tai esimerkiksi ensihoidon pariin. Heitä tarvitaan normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa omissa ”siviilitehtävissä” ylläpitämään yhteiskunnan ensihoidon ja terveydenhuollon toimintaa eli sairaanhoitopiirit varaavat heidän omaan käyttöönsä. Tällöin he eivät ole Puolustusvoimien käytössä. Siksi lääkintämiehiä on tarve kouluttaa enemmän kuin mitä on paikkoja sodanajan joukoissa. Sama pätee moneen muuhun koulutusalaan. Toisaalta 20-vuotias nuori ei välttämättä vielä tiedä, mikä hänestä tulee isona. Varusmiespalveluksen jälkeen sodanajan joukkoon sijoitettu henkilö voi kouluttautua tai sijoittua yhteiskunnassa sellaiseen tehtävään, jossa hänet varataan yhteiskunnan toimintaa ylläpitävään tehtävään. Siten ”vapautuvalle” paikalle sodanajan joukkoon on oltava mahdollisuus sijoittaa toinen reserviläinen sijoittamattomasta reservistä. Voi myös käydä niin, että henkilön terveydentilassa tapahtuu dramaattinen muutos eikä hän ole sijoituskelpoinen tämän vuoksi Puolustusvoimien käyttöön. Taas tarvitaan sijoittamatonta reserviä, jotta von Döbelnin ei tarvitse ratsastaa aukkoja katsellen.

Kutsunnat yhteiskunnan kannalta

Kutsunnoilla on myös yhteiskunnallinen merkitys. Kutsunnoissa kaupunkien ja kuntien toimihenkilöt, kuten sosiaali- ja terveystoimen ammattilaiset tapaavat koko miespuoleisen ikäluokan. Tällöin heillä on mahdollisuus ”ottaa vielä kerran koppi” mahdollisista syrjäytyneistä tai syrjäytymisvaarassa olevista nuorista miehistä. Jokaisessa kutsuntatilaisuudessa on paikalla kuntien ja kaupunkien etsivän nuorisotyön ammattilaiset, joiden kautta jokainen kutsunnanalainen käy, jos ei muuta, niin kertomassa asioiden olevan kunnossa. Ja tarpeen mukaan nämä asiantuntijat auttavat ja opastavat esimerkiksi ilman työtä tai opiskelupaikkaa olevaa nuorta oikealle polulle. Sosiaalialan ihmisten kanssa olen käynyt monet antoisat keskustelut kutsunnoissa, joiden perusteella voin todeta tämän yhteistoiminnan olevan hyvää, hedelmällistä ja merkittävää. Heille (sosiaalialan ihmisille) on voimaannuttavaa tavata ikäluokista niin monta nuortamiestä, joilla asiat ovat hyvin; on opiskelupaikka tai työ ja muutkin peruselementit ovat kunnossa. Normipäivänä he näkevät yleensä vain elämän pimeän puolen asiakastapaamisissa. Keskusteluissa on tullut myös esille varusmiespalveluksen ”ryhdistävä” vaikutus. Moni nuori mies, joka on ollut heidän asiakkaana vuosia ennen varusmiespalvelusta ilman, että tunnelin päässä on näkynyt juurikaan valonpilkahdusta, on ollut kuin uusi ihminen palveluksen jälkeen. Häntä on kiinnostanut opiskelut tai työpaikan saaminen sekä elämänsä kuntoon laittaminen ihan toisella tavalla kuin ennen palvelusta.

Kuva: Maavoimat

Koko ikäluokka kutsuntoihin?

Kesän aikana on paljon keskusteltu kutsuntojen ulottamisesta koko ikäluokkaan koskemaan siis miesten lisäksi nuoria naisia. Ajatus sinällään on hyvä esimerkiksi edellä mainitusta yhteiskunnallisesta näkökulmasta, vaikka syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria naisia onkin merkittävästi vähemmän kuin nuoria miehiä. Samalla on mahdollisuus entisestään vahventaa maanpuolustustietoutta ja -tahtoa sekä ymmärrystä kokonaisturvallisuudesta ja varautumisesta myös naisten keskuudessa. Näen asiassa kuitenkin muutamia isohkoja haasteita, joiden ratkaiseminen ei onnistu sotilaskäskyllä tai lakiin kirjoittamalla. Yksi asia on aseelliseen maanpuolustukseen tarvittavan koulutetun reservin määrä. Sitä ei ole tarvetta kasvattaa, koska nykyinen järjestelmä tuottaa tarvittavan reservin ja yllä kuvatun täydennystarpeen. Määrän kasvattaminen tarkoittaisi vanhojen varuskuntien avaamista uudelleen tai uusien varuskuntien rakentamista, joka maksaa valtavasti eikä varuskuntiin tarvittavaa henkilöstöä ole. Ja henkilöstöä ei tule sormia napsauttamalla, vaan se vie useita vuosia, jotta koulutuksen kautta saadaan ammattilaiset koulutus- ja muihin tehtäviin varuskunnissa. Niin ja henkilöstön määrän kasvattaminen maksaa myös. Keskusteluissa on tullut myös esille, että vaikka kutsunnanalaisten määrä kaksinkertaistuisi, niin aseelliseen maanpuolustukseen koulutettavien määrä pysyisi nykyisenä periaatteella ”sotaväki ottaa sen, mitä tarvitsee” muiden saadessa jonkinlaisen kansalaispalveluskoulutuksen. Tässä näen omat haasteet. Kuka järjestää mainitun kansalaispalveluksen ja kuka sen maksaa? Toisaalta vaikka nyt sanotaan, että aseellisen palveluksen suorittaneiden määrä pysyisi nykytasolla, niin kuka takaa varmasti sen, että tulevina vuosia esimerkiksi talouden taantuman aikana ei aleta esittämään vaatimuksia varusmiespalveluksen suorittavien määrän vähentämiseksi säästämisen vuoksi, ”koska te muutenkin koulutatte reserviläisiä runsaasti enemmän kuin on tarpeen sodanajan joukkovahvuuden ylläpitämiseksi”. Jos tämä vaatimus menee läpi ”yhteiskunnallisesta ja valtiontalouden sopeuttamisen näkökulmasta”, niin silloin kohdataan suuria ongelmia edellä kuvaamani syyn takia.

Toimivan koneen peruskorjaus voi tuoda huonon lopputuloksen

Näiden syiden perusteella nykyinen järjestelmä on Puolustusvoimien kannalta kerrassaan toimiva ja hyvä. Siksi ehjää laitetta ei pidä ruveta korjaamaan, mutta sitä voidaan tuunata. Yksi tuunaamisen mahdollisuus, joka vastaa myös esitettyyn tarpeeseen varautumisvalistuksesta, on kollegani ja kurssiveljeni, Pohjanmaan aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Mika Piiroisen ajatus kutsuntoihin liitettävästä kokonaisturvallisuuspäivästä. Kutsuntajärjestelyt voidaan pitää nykyisellään koskien ikäluokan nuoria miehiä ja vapaaehtoiseen palvelukseen hakeutuvia nuoria naisia. Kutsuntatilaisuuteen liitetään ikäluokan naisille suunnattu päivän mittainen kokonaisturvallisuuden peruskoulutus. Kyseiseen tapahtumaan käsketään ikäluokan nuoret naiset niin kuin kutsuntaan käsketään nuoret miehet. Tässä tilaisuudessa puolustusvoimat informoi naisten vapaaehtoisesta varusmiespalveluksesta ja siihen hakeutumisesta. Maanpuolustuskoulutusyhdistys ja siihen kuuluvat jäsenyhdistykset antaisivat perustietoa varautumisesta sekä omista kouluttautumismahdollisuuksistaan. Lisäksi kunnat ja kaupungit kertoisivat omista varautumisen järjestelyistä ja valmiudestaan häiriö- ja poikkeusoloihin. Tilaisuus ei edellytä aluetoimistolta eikä muilta toimijoilta merkittäviä henkilöstö- tai resurssipanostuksia, joten se ei liene ylivoimainen järjestettävä verraten esimerkiksi siihen, että aluetoimistot järjestäisivät koko ikäluokalle, miehille ja naisille ”kutsunnat”. Tällöin ainakin Lounais-Suomen aluetoimisto tarvitsee 3 – 4 kokenutta henkilöä lisää vahvuuteen. Ainoana haasteen näen sen, että nykyisellään me voimme vain kutsua nuoret naiset tällaiseen tilaisuuteen emmekä käskeä, kuten me voimme käskeä nuoret miehet. Siten osa nuorista naisista jää tulematta, jolloin esimerkiksi syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat nuoret naiset eivät tule paikalle ja sosiaalitoimella ei ole mahdollisuutta saada heistä ”koppia” samalla tavalla kuin nuorista miehistä. Tätä ”poistumaa” on varmaankin mahdollisuus pienentää tiiviillä yhteistoiminnalla kuntien ja kaupunkien toimihenkilöiden kanssa.  Olen menossa mielenkiinnolla perehtymään kurssiveljeni tilaisuuteen Ähtärissä 5.9.2018 ja me tulemme varmasti kokeilemaan vastaavan tyyppistä tilaisuutta mahdollisesti jo tämän syksyn kutsuntojen yhteydessä myös omalla toimialueellamme.

Hyvää sadonkorjuunaikaa valvonnanalaisille asevelvollisillemme ja muille maanpuolustuksesta kiinnostuneille.

Joni LINDEMAN

Everstiluutnantti – Lieutenant Colonel
Lounais-Suomen aluetoimiston päällikkö – Head of Southwest Finland’s Regional Office
+358 299 480 100 (Virka/Official)